Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
11.09.2008 - 10:38


ajatteletko sinä minua
niin kuin minä ajattelen sinua

öisin yksinästä tyynyä halaten
hikisten lakanoiden välissä

kulkevatko mietteesi minussa
aamun harmaudessa
usvan kiertyessä puiden ympärille
ja pehmittäessä harsoisella vaipallaan
askeltesi äänen

kun arki kulkee eteenpäin
velvollisuudesta ja päätöksestä toiseen
ajatteletko minua

etsitkö minua toisten joukosta

kun illan tyhjät huoneet paljastavat kasvonsa
ja välkkyvä ruutu heittää kalpeita varjoja seinille

ajatteletko minua

******************************************************************

Runotorstain haasteena on ajatus.

Jenni kirjoitti 11.09.2008 - 14:25
...velvollisuudesta ja päätöksestä toiseen...

Huu, surullista ja alakuloista, ja syksyistä.
marjaisa kirjoitti 11.09.2008 - 14:50
Tuosta arkisesta ja hyvästä runosta tuli mieleen, kun menneessä suhteessa mieheni kerran tempaisi minut vierelleen ja kysyi:"Mitä kuuluu?". Se jäi parhaimmaksi muistoksi suhteesta.Miten tärkeitä toisen ajatukset suhteessa ovatkaan, jos ne lempeästi kesken arkea lähestyvät toista.
savisuti kirjoitti 11.09.2008 - 15:25
Nainen ajattelee rakkaintaan, melkein aina. Mutta mitä mies tekee? Onko nainen hänen ajatuksissaan niin paljon vai ajatteleeko mies vain teoillaan?
SusuPetal kirjoitti 11.09.2008 - 16:29
Huh, inhorealistina en lähtisi edes kysymään noita kysymyksiä. sillä olen varma, etten haluaisi kuulla vastauksia.

Pysäyttävä runo, apea, syksyä.
Leijonainen kirjoitti 11.09.2008 - 16:33
Toivottavasti hän tosiaan ajattelee myös runon minää. Surullista on yksin kierrellä tyhjiä huoneita. Mutta entä jos hän ei tiedä, että minä ajattelee häntä?
Hienoa yhteys arkeen, eikä aina liidellä pilvissä, kuten rakkausrunoissa usein.
Piatta kirjoitti 11.09.2008 - 18:17
Tämä voisi hyvin olla jonkun listahitin lyriikka (: (Eikä se tarkoita, että tämä olisi huono. Massakulttuurissa on paljonkin arvostettavaa...)
Tuima kirjoitti 11.09.2008 - 21:14
Kiitos kommenteista!

Jenni ja SusuPetal, onhan se aika syksyinen ja voi se olla surumielinenkin.

Marjaisa, tuo kyllä hyvä muisto.

Savisuti, siinäpä ongelma jonka nainen kohtaa teini-iäsä alkaen - minä ainakaan en tiedä mitä miehet ajattelevat.

Leijonainen, ei rakkausrunojen tarvitse olla siirappisia, arjessakin riittää ihmettelemistä. Ja siitä tietämättömyydestähän tässä osin on kysymys.

Piatta, olen suuri suomirokin ja vanhan iskelmän ystävä, joten minua vertauksesi ei haittaa lainkaan!
Sirokko kirjoitti 11.09.2008 - 23:09
Edellä puhuttiin vanhasta iskelmästä, minulle nousi tästä kuvia vanhoista matkustajakodeista, tai halvoista hoteilleista, ja näin tuon mietiskelijän miehenä joka matkatöissä haikailee vaimoa ja kotia. Vähän Suomi-filmimäinen haikea tunnelma.
sivuaskel kirjoitti 12.09.2008 - 06:28
Hieno pohdinta.

Kyllä odottamatta kilahtava tekstiviesti keskellä päivää "Oot parasta elämässä" - havahduttaa ja koskettaa kuin auringonvalo tuulen riuhtaiseman pilven takaa!
Tuima kirjoitti 12.09.2008 - 07:51
Suomi-filmiäkin :) Kiitos, Sirokko!

Sivuaskel, kyllä, tuollaiset viestit valaisevat tavallisenkin päivän kummasti! Tärkeitä viestejä.
maaretta kirjoitti 13.09.2008 - 11:54
Kaunis kaihoisa surullinen runo! Ehkäpä ajatusten takana onkin enemmän oma tunne kuin ajatusten kohde! Joskus tarvitaan kunnon slaavilaista kaihomieltä ja silloin kohteeksi sopii hyvin joskus elämässä hetken vilahtanut ihminen johon voi huoletta ladata kaiken tuon ikävän johonkin mitä joskus on ollut tai luullut olleen!

Hyvää kaihomusiikkia, punaviintä, kynttilät ja yksinolo! Ja sitten voikin kyntilän palaessa lopuillaan ja punkkupullon tyhjetessä lähetellä tekstareita sille kaihon kohteelle ja katua kovasti aamulla:)
Tuima kirjoitti 13.09.2008 - 12:45
Maaretta, määritit määräryn tyyppisen kaihomielen osuvasti :) Tämän runon voi lukea noinkin.
Poplar kirjoitti 14.09.2008 - 01:10
Ensin tuli mielikuva kaipuusta; siitä, miten outoa on nukkua yksin isossa sängyssä, erillään, palellen.

Sitten mietin epävarmuutta; sitä, miten aina vaan epäilee ja vähättelee toisen rakkautta itseä kohtaan eikä mikään rakkauden tunnustus tai luritus tai teko vakuuta, ainakaan pitkäksi aikaa. Kun kyse ei olekaan siitä, etteikö toinen rakastaisi oikein ja tosissaan, vaan siitä että ei itse osaa pitää itseään rakkauden arvoisena.

Lopulta päädyin ajatukseen siitä, että kun tarpeeksi paljon ja oikealla tavalla rakastaa, ei toista tarvitse enää erityisemmin ajatella. Se toinen on sydämessä, aina läsnä, osana itseä.
Tuima kirjoitti 14.09.2008 - 11:48
Hyviä huomioita, Poplar!
Elegia kirjoitti 14.09.2008 - 14:01
Minusta runosi on kaunis. Niin paljon kysymyksiä, epävarmuutta. Ja runo jättää tilaa tulkinnoille siitä, millainen tilanne runon minällä on. Sen takia sr varmasti puhuttelee monia, sillä se voisi sopia aika moneen tilanteeseen.
Tuima kirjoitti 14.09.2008 - 14:51
Elegia, kiitos :) Yritin kirjoittaa sen niin, että sitä voi tulkita eri tavoin.
John kirjoitti 17.09.2008 - 12:09
Juu...ajattelee mies rakkaintaan aina, kuiteskin eri tavalla kuin nainen. Ei putkiavoon mahdu monta asiaa yhtäaikaa käsiteltäväksi niinkuin naisilla. Kiikarilla katsoessa ei näe kui vähä kerrallaan mut sitäkin tarkemmin ellei säätö ole pielessä. On se rakkain siellä kuiteskin kokoajan mukana lottoarvonnassa ja kiikaris :)
Kaipausruno.
Tuima kirjoitti 17.09.2008 - 22:20
No hyvä saada miehen vastaus tähän ajatteluasiaan :) Mukavaahan se on, jos miehet ajattelevat naisiaan.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter