|
|
|||
|
11.09.2008 - 10:38
******************************************************************
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Huu, surullista ja alakuloista, ja syksyistä.
Pysäyttävä runo, apea, syksyä.
Hienoa yhteys arkeen, eikä aina liidellä pilvissä, kuten rakkausrunoissa usein.
Jenni ja SusuPetal, onhan se aika syksyinen ja voi se olla surumielinenkin.
Marjaisa, tuo kyllä hyvä muisto.
Savisuti, siinäpä ongelma jonka nainen kohtaa teini-iäsä alkaen - minä ainakaan en tiedä mitä miehet ajattelevat.
Leijonainen, ei rakkausrunojen tarvitse olla siirappisia, arjessakin riittää ihmettelemistä. Ja siitä tietämättömyydestähän tässä osin on kysymys.
Piatta, olen suuri suomirokin ja vanhan iskelmän ystävä, joten minua vertauksesi ei haittaa lainkaan!
Kyllä odottamatta kilahtava tekstiviesti keskellä päivää "Oot parasta elämässä" - havahduttaa ja koskettaa kuin auringonvalo tuulen riuhtaiseman pilven takaa!
Sivuaskel, kyllä, tuollaiset viestit valaisevat tavallisenkin päivän kummasti! Tärkeitä viestejä.
Hyvää kaihomusiikkia, punaviintä, kynttilät ja yksinolo! Ja sitten voikin kyntilän palaessa lopuillaan ja punkkupullon tyhjetessä lähetellä tekstareita sille kaihon kohteelle ja katua kovasti aamulla:)
Sitten mietin epävarmuutta; sitä, miten aina vaan epäilee ja vähättelee toisen rakkautta itseä kohtaan eikä mikään rakkauden tunnustus tai luritus tai teko vakuuta, ainakaan pitkäksi aikaa. Kun kyse ei olekaan siitä, etteikö toinen rakastaisi oikein ja tosissaan, vaan siitä että ei itse osaa pitää itseään rakkauden arvoisena.
Lopulta päädyin ajatukseen siitä, että kun tarpeeksi paljon ja oikealla tavalla rakastaa, ei toista tarvitse enää erityisemmin ajatella. Se toinen on sydämessä, aina läsnä, osana itseä.
Kaipausruno.