Sunnuntai, ikkunan takana lumi tuiskuaa, oksat taipuvat ja hanki kasvaa. Sää saa etsimään vastapainokseen musiikkia, joka tihkuu lämpöä surullisesta lähtökohdastaan huolimatta. Lähdetään siis runolle, jonka tarjoaa amerikkalainen Gil Scott-Heron. Runo (tai kappale) löytyy Scott-Heronin viimeiseksi jääneeltä levyltä I'm New Here (2010). Levyn aloittaa On Coming From A Broken Home (Part 1).
Bonuksena niille, jotka haluavat kuunnella lisää Gil Scott-Heronia soi levyn nimikappale I'm New Here varsin hienona puhelauluna. Alunperin laulu on Bill Callahanin käsialaa (myös bändinimellä Smog tunnetun Callahanin tulkinnan voi kuunnella tämän linkin takaa).
TV-sarjojen teemasoittoon tuon vanhat TV-ystäväni eli arjen karaisemat rakennusmiehet Englannista, Auf Wiedersehn, Pet eli Näkemiin vaan, muru. Lauluvalintoja olisi ollut useitakin, mutta otetaan tähän ensimmäisen tuotantokauden alkulaulu Breaking Away, samalla henkilötkin tulevat esitellyiksi. Joskus aiemmin olen sarjasta kirjoittanutkin liki rakkaudentunnustuksen.
Ehkä tunnistetuin sarjan lauluista ona That's Living Alright.
Molemmat laulut esittää Joe Fagin. Mark Knopflerin ystäville on tarjolla kolmennen tuotantikauden musiikkia eli Why Aye Man.
Joskus muinoin aikaan kasetti ja mankka kuuntelin opiskelijakämpässäni radiosta jotain musiikkiohjelmaa, jossa muistaakseni soiteltiin eri maiden listahittejä. Silloin korvalle ja nauhalle tarttui hauska ranskankielinen biisi, jonka nimi ja esittäjä jäivät minulta kehnon ranskantaitoni vuoksi tavoittamatta. Kappaletta kuuntelin useinkin, mutta en muista sitä enää, en ole varma onko kyseinen kasettikaan enää tallella tai laulu sillä ilman päälleäänityksiä.
Joku päivä sitten lötkähdin TV:n eteen, hamuilin kaukosäätimen ja aloitin pujottelun. Osuin André Wickströmin Pikkukeskiviikkoon tunnusmelodian soidessa. Haa mitä ihmettä, mikäs tämä on? tuli heti mieleen ja niin vaihdoin TV:n tietokoneeseen. Pian löytyikin vastaus: Plastic Bertrandin esittämäksi mainittu Ça plane pour moi. Laulun ilmestymisvuosi 1977 vain tuntui oudolta, kasetille nauhoittamani kappaleen kuulin sen ainoan kerran radiosta vasta vuosia vuosia myöhemmin. Kappale on eri tai ehkä kuuntelemani ohjelma ei esitellytkään listahittejä. Pitäisi varmaan yrittää etsiä niitä vanhoja kasetteja.
Mutta hällä väliä oliko juuri tämä kappale opiskelijakämpän ranskalaispunkia tai mitä lienee. Kyllä tätä ulinalla silattua yhden tai kahden soinnun renkutusta ilokseen joskus kuuntelee.
Pidän taitoluistelusta, se on hieno urheilun ja taiteen yhdistelmä, parhaimmillaan syvästi vaikuttava elämys. Musiikki on isossa roolissa, mutta harmillisen usein tulee ihmetelleeksi ketkä röppäkorvat musiikkeja ohjelmiin valitsevat ja miksailevat niistä kaameaa sekameteliä, jota luistelijaparat sitten yrittävät tulkita. Mutta välillä - joskus jopa aika usein - kotikatsomossa voi ilahtuakin kuulemastaan, ja silloin alkaa hillitön etsintä. Ensin jäljitetään kappaleen nimi, jos se ei ole ennestään tuttu eikä sitä ole luistelijan ohivilahtavasta esittelystä ehtinyt lukemaan. Luistelijoiden ohjelmien musiikkitiedot onneksi löytyvät usein joltain nettisivulta. Kun kappaleen nimi ja mahdollisesti esittäjä saadaan selville, siirrytään juutuubiin ja joskus tärppää.
Tämänvuoden taitoluistelun EM-kisoissa Venäjän Ksenia Makarovan lyhytohjelman musiikki ihastutti eikä luistelijan tulkinnassakaan ollut moitteen sijaa. Kappaleen nimi löytyi edellä kuvatulla tavalla. Musiikin esittää Ashram, ja kappaleen nimi on Maria and the Violin's String. Virallinen video on aika hurja, jopa hieman ahdistava kontrasteissaan. Ksenia Makarovan lyhytohjelman voi katsoa tämän linkin takaa.
Perunapää Marian studiosta
