Rakas päiväkirja,

tänään näin lunta, laulavan linnun, hehkuvaa vihreää ja aitoja pitkin kulkevan koulutytön. Lumi oli jotenkin outoa, ympärillä vihersi ja sitten yhtäkkiä siinä oli hiekan alta kuoriutuva lumikasa, valkoista kylmää keskellä kaikkea sitä hehkuvaa vihreää. Vihreän keskellä näin linnun, kuulin vielä useampia. Lintu istui tärkeän näköisenä oksallaan, sillä ei ollut kiire, viestit se kuunteli tarkasti ja heläytti punnitut vastauksensa, lennähti lopulta hommiinsa. Tarkasti astui myös muutaman vaaksan mittainen koulutyttö, aitoja pitkin, nurmikon reunassa, omia reittejään jalkakäytävää väistellen. Katsoin lunta, kuuntelin lintua, hengitin vihreää, ihailin tasapainoa aidalla ja tarkkoja askelia. 

Viime sunnuntaina soitin Brian Enoa ja kutsuin häntä klassikkomieheksi. Nyt soitan äitienpäivän kunniaksi klassikkonaista, sillä sellaiseksi kai Brenda Leetä voi kutsua. Brenda Lee on minulle nimenä jotenkin hatarasti tuttu, mutta olen kuunnellut häntä hyvin vähän (SusuPetal ainakin on tainnut häntä soittaa sunnuntaiklassikoissa). Alun perin musikaaliin New Moon sävelletty kappale Lover, Come Back to Me on jälleen yksi sattumalöytö tuubista (ilmeisesti alkuperäisen sävellyksen voi kuunnella täältä, ihan erilainen on). Laulua ovat versioineet monet tähdet, muun muassa Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Barbra Streisand sekä Billie Holiday, jonka tulkinnasta pidän myös.

Tykästyin Brenda Leen iloiseen tulkintaan kertakuulemalta ja varsinkin hänen valloittava esiintymisensä sievässä koltussaan teki minuun vaikutuksen. Ja ääni! Se on kertakaikkisen upea. Joten päästetään Brenda vauhtiin!

Mukavaa äitienpäivää äideille!





Lisää äitienpäivälle osuneita klassikoita täällä.

No joo, tykkään välillä kuunnella Brian Enoa. Esimerkiksi kappaletta Bottomliners. Kai se riittää klassikkosoiton syyksi? Sitä paitsi Eno on oman genrensä eli ambientin klassikko, perustaja suorastaan.





Muiden soittoja täällä.

Runotorstaissa haastetaan kirjoittamaan  leikki- ja kokeilumielisesti runo, jossa kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella. Kirjaimen ja runon pituuden saa itse päättää. On muuten yllättävän vaikeaa, mutta kivaa!


Kommenteissa Uuna muistutti mieleen vanhan aakkosrunokokeilun. Sen innoittamana käänsin tämänkin runon sanat aakkosjärjestykseen:

Joku päivä sitten kesken arkiaskareiden jostain - radiosta tai televisiosta, en muista - kuului pätkä tutun kuuloista biisiä da da da. Jostain kaukaa leijaileva mielikuva kappaleesta oli myönteinen, mutta mikä bändi on kyseessä oli arvoitus. Mietin laiskasti Kraftwerkia, mutta tämän sunnuntain klasikkoa etsiessä pyörähtäminen juutuubin puolella hakusanoina juuri tuo kertosäkeen da da da paljasti esittäjäksi toisen saksalaisbändin eli Trion, jolla oli jokunen hitti 1980-luvulla. Trio lasketaan osaksi Neue Deutsche Wellea, eli Saksan uutta aaltoa, Wikipedian mukaan bändi itse kuulemma suosi nimitystä Neue Deutsche Fröhlichkeit, eli uusi saksalainen iloisuus. Ja jotain kovin hilpeää onkin tässä Trion suurimmassa hitissä nimeltään Da da da, ich lieb dich nicht du liebst mich nicht aha aha aha. Katsokaa vaikka miten usein hymy ilmestyy laulusolisti Stephan Remmlerin silmiin ja suupieliin, vaikka muuten videossa lienee haettu tekotaiteellista ilmeettömyyttä. Ja näin vapun tienoille tämä kappale sopii oikein hyvin. Vappubileissä saattaisin itsekin tämän tahdissa tanssahtaa.

Kappaleesta löytyi myös hassu mainoscoveri, joka kutitti mukavasti tällaisen futisfanin nauruhermoja. 





Muita vapun odotuksen lauluja täällä.