Hirlii kysyi mitä keittiööni kuuluu. Samaa sinne kuuluu kuin ennenkin. Keittiöni tuntuu olevan pysyvässä kaaoksen tilassa, joka saavuttaa vain satunnaisesti kiillon ja tyhjyyden hetkiä. Tyhjennän ja täytän astianpesukonetta, huuhdon maitopurkkeja ja rutistan paperipusseja. Toki kaaoksen keskellä on myös ravintoa. Salaattia, purkkihernekeittoa, kaurapuuroa, kaakaopapuja, tomaatteja, ruisleipää ja fetajuustoa, sipulinvarsia. Kirjoja, levyjä, hiiri ja pääsiäismuna.

Luin romaanista kuinka nainen teki naapurilleen lounaaksi lohtuaterian. Nainen paistoi makkaraa ja kananmunia, keitti perunoita öljyssä. Mies söi, rauhoittui, meni oman keittiönsä tuoliin torkkumaan. Aiemmin kirjassa sama nainen oli vatkannut taikinaa, keittänyt teetä ja kahvia, tehnyt voileipiä.

Omassa keittiössäni olen kaiken keskellä. Kuulen kodin joka huoneessa soitetut musiikit, TV:n pauhun, ajatusteni kuiskaukset. Tunnen lattialle pudonneet murut jalkapohjissani.

Mietin kääntyisikö keittiöelämäni sanoiksi.

Mutta miten kuvaisin sormiani, jotka tarttuvat sipuliin, pilkkovat vihreät varret ja pesevät tomaatit eri tavoin silloin kun kynsissäni on lakkaa ja huomaan rystysten pisamat tarkemmin. Seisonko eri tavalla ripotellessani jauhoja lättytaikinaan, kun olen avojaloin ja kesämekossa kuin talvella kipristellessäni varpaita villasukissa ja vetäessä hihoja kyynärpäihin? Miten kertoisin muiston, joka nousee vatkatessani eiliseen puuroon taikinaa?

Millaisilla sanoilla kuvaisin surua, jonka keittiöön leijuva melanesialainen laulu tuo mieleeni samalla kun haarukka nostaa salaattia perunoiden vierestä? Kun ajatukseni täyttää ystävä, jonka elämään on astunut uudenlainen hauraus? Ulkona pensaat taipuvat tuulessa, vihreys täyttää ikkunan. Pöytäliinan raitojen välissä on kuvioita. Viinipullossa on vettä, vastapäisellä tuolilla odottaa kasa puhdasta pyykkiä. Miten yhdistäisin nämä kertomukseksi, toisiinsa kietoutuviksi sanoiksi?

Voin kääntää keittiössäni selkäni kaikelle muulle, kuunnella vesipannun kurahtelua, haistaa kahvin tuoksun, mutta mikään ei katoa ympäriltäni, ei sisältäni. Voin siirtää runokirjat toiseen hyllyyn, toiseen huoneeseen. Voin tuoda tilalle jokanaisen niksikirjan ja kodinhoidonoppaan, mutta kaaos ei väisty eikä keittiöni muutu. Ehkä minäkään en muutu.


     
 
 

... vaikka pensaasta.
 

 Töissä minua odottivat muun muassa nämä pinot

mutta en ehtinyt edes selata päällimmäisiä. Kotona minua odottivat toisenlaiset kasat.

Tämän keon sain sentään sain selvitettyä, mutta kuvan kehtaa julkaista vain käsiteltynä.

Kuvien pinojen ja kasojen liepeillä ja välissä etsitään toimivaa pankkiautomaattia, käydään kaupassa, poljetaan hiki otsalla paikasta toiseen, selvitetään muita kirjakasoja, etsitään kirjoja, neuvotaan ja kannetaan kirjoja paikasta toiseen, ratkotaan kännykässä harrastuksiin menemisiä ja nyrjähtäneitä nilkkoja, lämmitetään ruokaa, kuoritaan mandariineja, vastaillaan puheluihin, lajitellaan pyykkejä, mietitään mitä on unohdettu ja miksei asioita kirjoiteta kalenteriin, juodaan kahvia, kirjoitellaan sähköposteja, luetaan tekstiviestejä, etsitään huulipunaa, kuunnellaan musiikkia,

Kaiken keskellä oivaltaa miksei ole yhtään järkevää ajatusta jaettavaksi.

Vuodatuksessa toimivat taas tilastot, joten sieltä löytyi apua sanapakoon. Ohessa hakusanoista ja -lausekkeista koottu runo.

*******************************************************

Seksikkäitä kotirouvia (kolkyt ja risat) asuna valkoinen pilvi, laamapaita:
Miten siivot lastenhuoneet! Kirjapöly! Kotityövähennys!
Roskisten vieminen, avokadon istutus kukkaruukkuun,
leipäressu, ympyrä viideksi kahdella suoralla viivalla.
Kauanko rairuoho kestää harjausohjeita lapsille?
Kahvin hyvyydestä surullisimmat laulun sanat:
Kuinka myydä rekka-auto ostaa tila? ”En pääse kauppaan!”

Naispaholaisen elämä ja rakkaudet – mennyt maailma!
Liikkeiden kauneus hahtuva pilven reunalla.
Harlekiineja, Nordforsin pöytäviini, keltaiset kukat, hiljaiset sillat -
vanhanaikaista kirjoitusta.
Seksikkäitä kuvia vanhoista naisista?
Kuva lehmästä, ikäkriisit, heippalappu,
- valokuvien vangit.

Hömpän helmiin olen tosin saanut kirjoitettua ilman hakusanojakin.

Marja-aurinkoja kevätloskaan.

Lepiksellä on sama värimailma.

Lepis totesi teepussikuvieni kommenteissa, että tutut nauravat hänen kuvauskohteilleen. Miksiköhän? Lepis ottaa hienoja makroja kukista. Blogikollegan kommentin innoittamana päätinkin haastaa sekä Lepiksen että muut keittiössä viihtyvät tai sitä karsastavat henkilöt menemään kamera kädessä avoimin mielin omaan keittiöönsä ja kuvaamaan mitä mieleen juolahtaa. Kuvaa voi muokata halutessaan mielinmäärin. Minua näet kiinnostaisi nähdä millä tavalla muiden kamerat keittiön ihmeitä katselevat.

Tässä lisää maitovaahtoa.

*********************************************************

Kannattaa kurkistaa Lepiksen keittiöön, Halo efektin keittiössä tiskataan ja Hirliin keittiössä on jotain salaperäistä. Susupetal tarjoilee sinistä ja Elegian keittiöön on muuttanut tiikeri ja löytyy sieltä jotain monen keittiöjutuille tuttuakin. Uuna taas lutraa veden kanssa.

Valokuvatorstain aiheena on murtumia.

Maitovaahtokin kääntyy leikittelyksi.

Päivän tunneista osa tuntuu kadonneen. Yöllä näin kummallisia unia, joiden jäljiltä olo on sekava mutta hieman huvittunutkin. Hoippuilen huoneesta toisen, nukun päiväunia, hieron kylmäväreitä pois. Seuraan TV-ruutua hitaasti, kuvien merkitykset eivät jäsenny. Juon teetä mukin toisensa jälkeen, oranssi suikertelee veden joukkoon, tuoksu leijuu. Juoma jäähtyy, keitän uutta.

Kuten edellisen kuvan kommenteissa sanoin, keittiöstä löytyy paljon kiinnostavaa kuvattavaa. Tässä ryynisekasotku.

Runoja miettimään houkuttelee puolestaan kirjastonhoitaja Kuortti. Hän julkaisi viime viikolla lukijoidensa avustuksella 50 suomalaisen romaanin ja novellikokoelman lukusuosituslistan. Nyt hän on kokoamassa runolistaa. Sinne vain ehdottelemaan suosikkejaan, minäkin menen.