Sitähän se, ajattelu.

Näin on.

Ajattelen ajatellen (:

V.A.R.O.V.A.S.T.I ! Niitä ladattuja sanoja, ettei tuiskahda tukka silmille.

Ajattelua, tuumailua. Kyllä. Tänk på saken!

Tämänkertainen aihe on kuin tehty sinulle: tuumailua. Hyvä sanojen liikuttelu!

Memu, hienosti kiteytetty!

Oh-show-tah hoi-ne-ne, geeli auttaa hiuspulmissa :)

Susu ja Sivuaskel, pakko myöntää, en edes huomannut ajatella blogini nimeä. Ajattelin vain sanojen merkityksellisyyttä ja sanapalapeliä, en edes sanapeliä.

Siinäpä sitä, tenkkapoota, kun etsii sanoja, noita karkulaisia.

Siinäpä se usein onkin tenkkapoo: runon väsäilyssä.

Ja monen muunkin tekstin, sanakarkulaisia etsitään.

Mietosten vallassa aivan olet tässä runossa.

Kyllä vain, mietosten nietoksissa.

Sanat ovat jonkin "todellisen" poissaolon merkkejä, pelkkiä sopimukseen perustuvia korvikkeita. Siksi joudumme etsimään "pilven reunasta kiinnekohtaa" (hienosti sanottu!), mutta yhtäkkiä tuo pilvi onkin kadonnut kuin ajatus, jota ei ilman kieltä ole. Mitä on ajattelun ja puheen/kirjoituksen välissä?

Ja mitä on tuo "todellinen"? Jospa osaisikin sanoa mikä on ajattelun ja puheen/kirjoituksen välissä... Ilman filosofista pohdintaa esimerkiksi taito. Hienoinkaan ajatus, joka mielen läpi välähtäessään on niin valmis ja oikea, ei taivu paperille ajatuksen kaltaisena, jos ilmaisutaidot eivät riitä. Katkerasti koettu juttu.

Perimmäiseltä syyltään en tiedä. Ajatuksen välähdyksenomaisuus, jokin syvempi ymmärrys, joka pakenee sanallistamista? Keskeisinkin oivallus, suuri ymmärtämisen hetki banaalistuu, kun tuolle "tiedolle"/"oivallukselle" antaa sanat. Onko siis ajatus tunnetta ja puhe/kirjoitus tietoa? Vai onkokahden tiedon/tunteen välillä ero, joka näkyy ristiriitana ajattelun ja puheen/kirjoituksen välitilassa?

No, prkl, taas katosi teksti...

Siis...

A.W. Yrjänä totesi taannoin, että Vainajala on tila ajattelun ja puheen välissä: se on tila, jossa emme tiedä, mitä suustamme tulee ulos, vaikka mielessämme olisi ollut mitä tahansa. Tuo välitila muistuttaa tiedostamattoman väliintuloa. Siispä sanoisinkin asian ennemminkin toisinpäin: ajattelu on tietoa (tietoista), mutta puhe/kirjoitus tunnetta, johon tiedostamaton vaikuttaa edellistä voimakkaammin.

Mutta "todellisuus"... miksi "kaikki" ei olisi totta? Esimerkiksi telemaailma on niin oleellinen osa kokemustamme, että tuskin esimerkiksi kuvia, visuaalista maailmaa, on kovinkaan hedelmällistä asettaa vastakkain "todellisuutemme" kanssa. Se olisi sama kuin sanoisi, että puhelinkeskustelu ei ole todellisuuden osa.

Yrjänän kommentissa on ideaa, vaikka en ehkä käyttäisi tilasta juuri samaa sanaa sen sisältämien konnotaatioiden vuoksi.

Kyllä minusta ajatteluun vaikuttaa tiedostamaton enemmän kuin puheeseen. uheeseen ja kirjoitukseen vaikuttaa muokkaus, kaikki se mitä pidämme "sopivana" jne. Ajattelu on enemmän yhdessä vaiheessa vaeltelua eikä ajattelun tarvitse tunnustaa sopivaisuussääntöjä, vakiintuneita malleja ym.