|
|
|||
|
07.02.2006 - 17:34
Kun ulkona pakkanen koetteli lämpömittaria, heräsi ajatus matkustaa TV:n ääressä jonnekin lämpimään – vaikkapa Intiaan. Lainalevyjen joukosta löytyi Gurinder Chandan Hilpeys ja ennakkoluulo (Bride & Prejudice), joka nimensä mukaisesti perustuu Jane Austenin romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice). Etukäteen kiinnosti eniten miten Austenin maailma taipuu Bollywood-musikaaliksi. Hyvin taipui.
Elokuva on höyhenenkeveä ja karkkimaisen värikäs, kaikki Austenin romaaniin sisältyvä kritiikki ja pisteliäisyys on Chandan käsittelyssä hävinnyt. Elokuva on hyvin lempeä ja lähes kaikkiin hahmoihin ystävällisesti suhtautuva. Mutta tässä Hollywood kohtaa Bollywoodin -elokuvassa pisteliäisyyden puute ei haittaa. Uskomattomat intialaisittain toteutetut tanssikohtaukset ovat huimia, puvustus loisteliasta ja musiikki mukaansatempaavaa. Jotkut hahmot ovat hauskoja, esimerkiksi Nitin Chandra Ganatran Mr. Kohli on hilpeä ja vastinettaan Mr. Collinsia ystävällisempi hahmo, joka elokuvassa myös tekee kauniin intialaisen vaimonsa onnelliseksi. William Darcystakin (Martin Henderson) on tehty heti alusta lähtien huomattavan sympaattinen eikä Elizabeth Bennettin intialaisvastineessa Lalita Bakshissa (Aishwarya Rai) ole paljoakaan austenmaista kätkettyä älykkyyttä ja ironisuutta. Mutta kyllä heidät kestää. Jos vielä hyväksyy sen, että Bakshin sisarukset ovat kuvankauniita Miss Maailma –tyyppejä ja näytteleminen välillä hieman samaa tasoa, maisemat kuin suklaarasian kannesta, jotkut kohtaukset (ironisesti?) suoraan kliseetehtaalta, henkilökuvat musikaalien tapaan keveitä ja yhteiskuntakritiikkiä on vain aavistus Lalitan puheissa, voi elokuvasta nauttia täysillä. Pidin paljon Gurinder Chandan edellisestä elokuvasta Parempi kuin Beckham (Bend It Like Beckham), joka oli hauska ja kriittinenkin kuvaus Iso-Britanniassa asuvasta intialaisperheestä. Siksi odotukset uutta elokuvaa kohtaan olivat suuret. Hieman petyin hahmojen koreuteen, mutta Chandan ohjaajanotteessa on jotain hurmaavaa positiivisuutta, jota ei voi vastustaa. Hilpeys ja ennakkoluulo on todellinen hyvänolon elokuva. DVD:n sisältämien haastattelujen mukaan elokuvassa on haluttu yhdistää Bollywood-musikaaliin länsimainen tarinankerronta ja Chandan mukaan vanhojen länsimaisten musikaalien vaikutukset ovat elokuvassa näkyvissä. Voi olla, mutta minä en elokuvan aikana miettinyt Gene Kellyä ja kumppaneita, vaan viihdyin intialaistanssien ääressä loistavasti.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Hassua muuten, kun olin kuvaillut elokuvan naisia Miss Maailma -tyypeiksi, niin juuri äsken luin pääosan esittäjän Aishwarya Rain olleenkin Miss Maailma 1994.
Kyllä minäkin katson mieluiten vanhoja Hollywood-musikaaleja, mutta ryhmätanssiosuuksissa intialainen melkein vie voiton.
Erityisesti 30-luvun kulta-aika (Warner, RKO) ja 50-luvun Kelly-Donen -tuotokset ovat valloittavia. Entäs suomalaiset musikaalit, jota ei monta ole tehty? Miten SF-Paraati (1940) ja Poretta eli keisarin uudet pisteet (1941) nappaavat?
Noita mainitsemiasi suomalaisia musikaaleja en ole tainnut nähdä. Tosin SF-paraati tuntuu tutulta netistä lukemani kuvailun perusteella. Hassua jos en ole katsonut, kun olen Tauno Palo-fani. Poretta on täysin vieras, vaikka netistä huomasin, että se on esitetty viime huhtikuussa. Ilmeisesti taas näitä kesken työpäivän esitettyjä. Lukemieni kuvailujen perusteella kiinnostavia.
Mutta sellainen pieni muotoseikka, että Hilpeys ja ennakkoluulo ei kyllä ole millään muotoa Bollywood-elokuva. ;) Se, että sen pääosanesittäjä on Bollywood-näyttelijätär ei ihan riitä siihen, että leffaa kutsuttaisiin Bollywood-elokuvaksi. Samaa virhettä ollaan toisteltu Slummien miljonäärin kanssa.
Bollywood tarkoittaa Mumbaissa tehtyä hindustanin (hindi+urdu) kielistä elokuvaa. Ja Hilpeys ja ennakkoluulo on englantilainen elokuva, samoin kuin Slummien miljonäärikin. ;)
Parempi kuin Beckham on minunkin mielestä loistava. ;)
Kunpa Suomen TV:ssä näytettäisiinkin enemmän (tai siis edes joskus) kunnon Bollywoodia! Tai hankittaisiin kirjastoihin.
Niinpä! Olen aivan samaa mieltä! Olen laittanut asiasta palautetta tv-kanaville ja Finnkinolle.. Pitäisi varmaan vielä lobata asiaa muillekin tahoille! :)
Tällä hetkellä kaupoista löytää The Rising -Ballad of Mangal Pandey ja Saawariya leffat sekä kirjastosta Mission Kashmir. Ei mitenkään hyvä valikoima.. :(
Kolme leffaa, ei tosiaan hyvä. Kannattaa muuten laittaa kirjastoille hankintapyyntöjä, jospa hankintaosastot innostuisivat. Olen joskus unohtunut jossain intialaisessa ravintolassa pilkistelemään nurkan TV-ruudussa pyöriviä elokuvia. Aika vinkeitä osa...