Tein kesäretken mukavassa seurassa Loviisaan, jossa kukaan seurueesta ei aiemmin ollut vieraillut. Aurinkoinen ja tuulinen päivä. Kirkko kaupungin korkeimmalla kohdalla, morsiamia kiirehtimässä kohti pääportaita kellojen kumahdellessa. Kauniita puistoja, leveitä hiljaisia katuja, vanhoja taloja, puisia ja kivisiä. Rapistumaan päästetty Kappeli puiston laidassa, vanhaan Seurahuoneeseen rakennettu kirjasto, Neiti Nokkosen teosnäyttely, SaviPekan paja suuren hopeapajun hallitseman pihan nurkassa, Jatulintarha Laivarannassa. Hyvin vähän turisteja. Ystävällisiä ihmisiä, liki jokaisessa liikkeessä meiltä kysyttiin mistä tulemme ja toivotettiin tervetulleiksi uudestaan. Yliolkaista turistikohtelua ei ollut missään. Mitä mukavin retkikohde. Museoitakin on, mutta nyt tyydyimme vain vaeltelemaan ympäri kaupunkia, piipahtelemaan pienissä myymälöissä ja istuskelemaan kahviloissa.