Siitä hyvät säännöt, että ne eivät rajoita vähemmistön oikeuksia.

Minustakin hyvät ja moneen ryhmään sopivat. Arvostan lasten viisautta.

Todella hienot säännöt.

Jep, hyvä jäsenmäärittely tai paremminkin jäsenrajaus. Mutta jos mukaan eivät pääse tosikot eivätkä paskanpuhujat, niin kuka oikein pääsee?

Pahanpuhujat eivät pääse, paskanpuhujat eivät vielä kuulu lasteni sanavarastoon :) Vai onko ne sama asia? Huumorintajuiset ja yhteiskykyiset varmaankin. Ikäraja on myös tarkoin määritelty, rajaa esimerkiksi minut kauniisti ulos.

Tori Amosin Strange Little Girls on todella hieno levy, kiitos vinkkauksesta! Heart of Gold on kyllä, ööh, mielenkiintoinen tulkinta. Vanha Bob Geldof -biisi on hyvä. Muutenkin levyllä on muutama erinomainen kappale ja sitten muutama, jonka yli skippaan surutta. Varasin heti kirjastosta lisää Amosia, kun vanhaa vinyyliä ei sattuneesta syystä pääse kuuntelemaan.

Taisi tulla jonkinasteinen lipsahdus... tai sitten silmäni vain harittavat. Pahanpuhujat, joo. Siis hyvät säännöt.

Mutta ovatko pahan- ja paskanpuhujat sama asia? Ensiajatukseni oli kommentiasi lukiessani, että paskanpuhujat ovat vitsailijoita ja eri asioista hieman fabuloidenkin kertovia jutustelijoita, mutta voihan sitä paskaa jauhaa selän takanakin, ikävä kyllä.

Tuohon fabuloivaan paskanpuhujatyyppiin tutustuin viikonloppuna oikein urakalla, kun olin perjantaista sunnuntaihin viettämässä ystäväni polttareita. Fabuloijia oli paikalla lisäkseni pari kymmentä. Ehkä ero onkin juuri "paskan puhumisessa" ja "paskan jauhannassa", joista ensin mainittu on humattavasti positiivisempi. Onneksi viikonloppuna puhuimme, emme jauhaneet.

Siitä pisteitä. Marian studion tämän päiväisessä keskustelussa muistutettin mieliin tutkimustulos, jonka mukaan miehet ovat naisia vahingoniloisempia. Ilmeisesti te ette (siis juhlian miesosio) sitä olleet. Hyväksyn täysin merkityseron puhumisen ja jauhannan välillä.

Minusta huumorintajuisuus on hassu vaatimus, se kun on aika suhteellista. Mikä on yhden mielestä hauskaa, ei toisen mielestä välttämättä ole. Se on siis oikeastaan aika rajaava asia.

Nämä olivat lasten laatimat säännöt, aikuisten tiimeissä vaatimus olisikin mahdoton varsinkin jos pitäisi määritellä huumorintaju. Groucho Marxia kliseisesti lainaten voisin miettiä haluaisinko kuulua klubiin joka valitsisi minut jäsenekseen. Eli tämä on aasinsilta siihen, että huumorintaju todella on suhteellinen käsite. Ehkä vaatimus voisi olla yhteistyökykyinen tjs. Ja tästä taas seuraa se, että on todella vaikea määritellä kerhosääntöjä jonkin tiukasti rajatun harrastuneisuuden ulkopuolella. Mutta jollain tavallahan sisäpiiritkin muodostuvat. Mitkähän niissäkin alasta/kerhosta riippuen on vaatimus sisäpiiriläiselle?

Olen ylpeä lasten laatimista säännöistä, koska he eivät esimerkiksi sanoneet "ei tyhmille".