Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Inhokkielokuva

19.01.2006 - 19:32

Eräässä kommenttikeskustelussa Maria kysäisi minulta inhokkielokuvista. Olen kaikkien tämän viikon elokuvapohdintojeni aikana miettinyt myös tätä asiaa. Inhokkeja on paljon vaikeampi keksiä kuin lempielokuvia. Tiedän kyllä elokuvalajeja, joista en pidä tai joiden konventioita en tajua. Esimerkiksi tieteiselokuvia en ymmärrä, mies saa aina tulkita minulle tarinaa tai henkilöhahmoja silloin harvoin kun jonkun niistä katson. Tosin Blade runnerista pidän paljon. En pidä ultraväkivaltaisista enkä pornoelokuvista. En pidä huonoista puskakomedioista. Mutta en inhoa niistä mitään tiettyä, koska en katso niitä. Lisäksi vältän elokuvia, joiden pääosassa on joku tietty näyttelijä. Clint Eastwood nuorehkona miehenä ja Iso-Arska eivät miellytä, mutta en minä heidänkään elokuviaan inhoa.

Oikeastaan ainoa inhokkielokuvani on Fellinin Casanova. Luulen, että osa syvästä vastenmielisyydestäni johtuu katsomistilanteesta. Näin sen kauan sitten ja elokuvan aikana tajusin, että en pidä siitä. En kuitenkaan kehdannut lähteä kompuroimaan kesken näytöksen pois ja minuutti minuutilta inhosin elokuvaa yhä enemmän. En muista tarinasta paljon ja luulen aina että pääosassa on Richard Chamberlain, vaikka Casanovana onkin Donald Sutherland. Ehkä se kertoo jo paljon. En ole kyennyt katsomaan elokuvaa uudestaan. Ehkä pitäisi, voihan se olla hyväkin kuva. Mutta kun inhoan sitä niin paljon.

Kategoria: Elokuvat 11 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 19.01.2006 - 19:54

Hmm, tätä täytyy jäädä miettimään, sillä kuten itsekin totesit, on vaikea nimetä jotain tiettyä inhokkileffaa. Inhokkigenret on helpompi löytää.
Oikeastaan en varmaan tule löytämäänkään puhdasta inhokkileffaa, sillä jos leffa on mielestäni huono, se jättää kylmäksi, se on samantekevä, turha tms. Se ei herätä huonoudessaan tai tylsyydessään edes inhoa.

Mutta mietitään.

SusuPetal kirjoitti 19.01.2006 - 20:53

No, nyt on mietitty. Löytyi inhokkigenreä ajatellessa eli katastrofielokuvat, grrr, niitä inhoan. Mikä tahansa katastrofileffa kävisi ehdokkaaksi, mutta onneksi en muista muita kuin Liekehtivän tornin, jossa Steve McQueen ja jopa William Holden hääräilevät. Hrrrrr....

Niin, ja luulen, että mikä tahansa leffa, jossa on Richard Chamberlain, on inhokkielokuva. Nuorta Clintiä katselen kyllä mielelläni, italowesterneissä ja jopa Dirty Harry-leffoissa.

Tui kirjoitti 19.01.2006 - 21:25

Katastrofielokuvat, niistä en myöskään pidä. William Holden, ihana mies. Hyvä pointti tuo, että elokuva on samantekevä, ei se silloin todellakaan voi olla innhokki. Tästä tietysti seuraa, että Fellinin Casanova herätti minussa tunteita, vaikkakaan eivät sitten positiivisia.

SusuPetal kirjoitti 19.01.2006 - 21:37

Heh, sittenhän se Casanova ei ollut turha leffa, tunteet ovat aina hyvästä, oikeassa suhteessa ja määrässä tietenkin :)

Maria kirjoitti 19.01.2006 - 21:44

Inhokkielokuvalistaa on todellakin vaikeampi kyhätä kokoon kuin mielikkilistaa. Se on varmasti vain hyvä asia. Heitän kehiin sen Almodovarin "Puhu hänelle" - elokuvan, joka inhotti viime viikonloppuna, kun katsoin sen televisiosta. Kaurismäen "Mies vailla menneisyyttä" ei miellyttänyt pätkääkään. David Lynchiltä löytyy ainakin yksi elokuva, se " Firewalk..."(en muista nimeä tarkkaan) joka sopii inhokkilistalle.

Mutta muuten olen kiinnostunut näkemään aina uutta. Tänä vuonna ei ole tullutkaan vielä käytyä elokuvissa.

Tui kirjoitti 19.01.2006 - 23:31

Kävin jo katsomassa Narnian. Lupauksesta olin kiinnostunut etukäteen, mutta sen saamat arviot veivät innon. Täytyy joskus lainata se kotiin.

Tommi kirjoitti 20.01.2006 - 11:41

Periaatteessa kaikki elokuvat ovat kannatettavia. Kannatan siis elokuvaa yleisellä tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki elokuvat olisi kannattanut tehdä. En osaa varsinaisesti inhota mitään elokuvaa, varsinkaan kotimaisia, mutta nyt tulee mieleen kaksi elokuvaa, joita aivoni eivät "hallitse". Toinen on Woody Allenin Hollywood Ending, joka menee joka kohtauksessa yli niin kömpelösti, että hauskuus on valovuosien päässä. Katsojana koen vain myötähäpeää. Toinen, jota voi melkein kutsua inhokiksi, on Veren vangit. Vaikka minulla ei ole vaikeuksia katsoa verta tai vampyyrejä, tuli minulla elokuvaa katsoessani todella paha olo. En osannut selittää itselleni, mistä oikein oli kyse. Ehkä koin pahaa oloa katsoessani pimeässä pikkuteatterissa valoa, jossa temmelsivät yhtä aikaa Banderas, Pitt ja Cruise.

Maria kirjoitti 20.01.2006 - 14:22

Olikohan "Hollywood ending" niitä Allenin viime vuosien elokuvia, joista en ole ollut yhtään innostunut toisin kuin Allenin aikaisemmista (kirjoitin Allenin elokuvista pari sanaa blogille tänään). Enkä ole siis niitä edes katsonut, paitsi jos televisiosta tulevat. "Veren vangit" olen nähnyt elokuvana ja lukenut kirjana (jos nyt puhun samasta teoksesta kuin Tommi.). Kirjan lukemisesta tuli jokseenkin hyytävä ja surullinen olo - luulen, että sen pikkutytön takia, josta tuli vampyyri. Kuvauksessa oli jotakin hyvin surullista ja koskettavaa. Luin jostain, että Anne Rice, joka on kirjoittanut laajaltikin näitä vampyyriromaaneja, oli ennen em. romaania menettänyt oman lapsen - jos en nyt väärin muista. Jotakin hyvin synkkämielistä välittyi kirjaankin.

Tui kirjoitti 20.01.2006 - 18:46

Pidän kovasti Allenista, mutta näitä uusimpia en ole nähnyt. Monien elokuvien ääressä voi tuntea myötähäpeää ja se on jotenkin ikävämpää kuin inhokki. Banderas, Pitt ja Cruise samassa leffassa, uh, ei todellakaan minun elokuvani.

Puzzler kirjoitti 24.01.2006 - 00:27

Lars Von Trieriä ei näköjään täällä kukaan mainitse, mutta koskapa, Tui, Häiriöklinikalla kommentoit, laitanpa nyt sinullekin saman vinkin kuin Kirstille äsken. Eli yksi hyvä kirjoitus von Trierin ihmiskäsityksestä eläinvertauksin: http://ta-miit.blogspot.com/2005_12_01_ta-miit_archive.html

Tui kirjoitti 24.01.2006 - 14:04

Hei Puzzler! Huomasin jo viestisi Häiriöklinikalla ja luinkin jutun heti ja kommentoin siellä: "Kiitos vinkistä, juttu olikin hyvä ja mietityttävä. Ehkä on niin, että Trierillä on jokin syvällinen ajatus töidensä takana, ja niin varmaan onkin, mutta olisiko hänen sanomansa joskus selkeämpi, jos kärsijänä olisi mies eikä nainen? Ehkä hänen leffansa toimivat sitten näin paremmin. John Lennonhan jo aikoinaan totesi "woman is the nigger of the world". Ehkä se on Trierin motto."

Trier ei päässyt tänne, koska olin unohtanut koko elokuvan (ilmeisesti onnekseni). Postauksesta ainakin olisi tullut kovin toisenlainen. Kun toisaalla tuli Trierin nimi esiin pullahti tämä inhoni välittömästi pintaan. Trierin Breaking the Waves taitaa olla vähintään Fellinin Casanovan veroinen inhokkini. Niitä vertaillessani voin melkein kuvitella katsovani Casanovan uudestaan.