Bambin vanha kirjoitus Aistien varassa kaivoi välittömästi hajumuistista apteekin appelsiininkukkaveden tuoksun. Inspiroiva kirjoitus (Kiitos, Bambi!) toi mieleen muitakin tuoksuja ja makuja. En tiedä minkälainen piuha yhdistää hajut ja muistot, mutta voimakas yhteys niillä on. Ohi lehahtava tuoksu vie ajatukset menneeseen tuskin havaittavaksi hetkeksi tai nostaa pintaan vanhoja, jo unohdettuja muistoja. Appelsiininkukkavesi toi mieleen vanhan Yessina-parfyymin, jota teinituima sipaisi korvansa taakse. Vanha tyhjä pullo on säilyttänyt tuoksunsa, laimenneena ja ehkä hieman muuntuneena, mutta mieleen se tuo häivän menneestä.

Luulen, että tuoksumuistot syntyvät salavihkaa alitajunnassa niin ettemme etukäteen voi tietää mikä tuoksu muuttuu hajumuistoksi. Jonkin tilanteen taustalla on voinut tuntua tuoksu, johon emme ole kiinnittäneet huomiota, mutta myöhemmin juuri tuo huomaamaton tuoksu nostaa tapahtuman mieleen. Ehkä tuoksu on kehys muiston ympärillä.

Kaikkiin tuoksuihin ja makuihin ei välttämättä liity selkeää muistoa, ne vain muistaa häivähdyksenomaisesti. En esimerkiksi tiedä miksi jokin - salmiakkinen, lakritsimainen? - tuoksu herauttaa kielelle makumuiston lapsuuden kekseistä. Batman-keksit? En muista onko sellaisia ollut enkä minkä makuisia ne mahdollisesti oikeasti ovat olleet, mutta olen muistavinani maun. Sen sijaan lapsena rakastamieni Perhe-keksien makua en muista. Olivatko nuo mahdolliset Batman-keksit niin harvinaista herkkua, että niiden maku on jäänyt mieleen?