Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Hepoista, kahvista ja pyykinpesusta

16.02.2007 - 12:37

Vapaapäivä, hiljaista ja rauhallista. Terveellinen aamiainen, päivän lehti ja villasukat. Kotitöitä alulle. Kuivaa pyykkiä sohvalle odottamaan lajittelua, täysi koneellinen pyörimään. Astiat koneeseen. Pesukoneiden hurina taustalla ja maitokahvimuki käden ulottuvilla täytän aamupäivän hevosten harjaamisella, kavioiden puhdistuksella, karsinoiden siivouksella ja tallityttöjen juonitteluilla.

Olen tutustumassa itselleni vieraaseen genreen, heppakirjallisuuteen, enkä oikein tiedä mitä ajattelisin. Asiantuntevilta vaikuttavat hevostenhoito-ohjeet vakuuttavat, mutta mokomien tallikiusanhenkien pariin en omia lapsiani päästäisi. Parin osan jälkeen sarjakirjan rakenne alkaa hahmottua. Katson lattialla huojuvaa heppakirjapinoa ja mietin missä vaiheessa halu tukistaa kirjailijaa tai kustannustoimittajaa mukaan eksyneistä tönkkölauseista käy ylivoimaiseksi. Missä vaiheessa alan purkaa ääneen äkäisyyttäni juonittelijoita kohtaan, milloin kirjan henkilögalleria alkaa tuntua tutulta? Ja ennen kaikkea, alanko ymmärtää heppakirjahöperöiden innostusta? Huomaan myös liki kaipaavani kirjan alkuun henkilöluetteloa, joka sisältäisi myös hevoset. Sellaisen hevoskirjan olen kerran lukenut ja silloin se nauratti minua. Ei naurata enää.

Kategoria: Yleinen 8 kommenttia Kommentoi

Nelmi kirjoitti 16.02.2007 - 13:50

Eksyin sivullesi...luin kirjoituksesi tältä päivältä, en siis tiedä taustoja. Mutta jos haluat oikeasti tietää mitä on heppahöperyys, niin mene lähimmälle tallille hengailemaan. Pyydä omistajalta lupaa olla vaiukutuksille alttiina muutaman päivän.....sen jälkeen ymmärrät mistä heppahöperyys tulee HEVOSISTA, ne ovat ihania! Olen itse täysin heppahöperyydessäni, syy minun tutustumiseeni yli 40 vuotiaana heppoihin oli terapiaratsastus, jota selkäni ja lonkkieni takia sain. Ihani eläimiä, kaikki persoonia. Haisevat hyvältä, ovat isoja lämpimiä ystäviä.
Tuo mitä nuortenkirjoissa tyttöjen juonittelusta kerrotaan, on aivan samanlaista olipa kyse mistä tahansa. se ehkä tulee vain paremmin esille noiden hevosten kanssa. Johonkin yksilöön voi rakastua niin kovasti, että on kade ja mustis kun joku toinenkin viteeää aikaa sen hevosen kanssa. Siitä se johtuu. Olen itse muuten myös lukenut nyt aikuisiällä nuortenkirjoja ja välillä tuntuu kuin kirjilija pitäisi lukijaa pilkkanaan. Uudemmat varsinkin ovat liiaksi samaa joukkoa kuin tv:n kauniit ja rohkeat....joita en katso, tutustumis kertaa pidemälle.
Kokeiles ikiihnaia Tiina kirjoja nyt aikuisena...jotensakin jännä kokemus, tajuaa vanhempien asiat paremmin kuin Tiinan.

Tuima kirjoitti 16.02.2007 - 14:56

En usko että heppahöperyys avautuisi minulle talleillakaan :) Se vaatii hieman erilaisen tyypin kuin minä. Mutta yritän selvittää mikä saa nuoret lukemaan innossaan hevoskirjoja ja mistä osista ne on rakennettu.

Tuo mainitsemasi "Johonkin yksilöön voi rakastua niin kovasti, että on kade ja mustis kun joku toinenkin viteeää aikaa sen hevosen kanssa." ja sen rinnalla vielä kilpailu jonkun komean hevospojan suosiosta näkyvät katkerina taisteluina heppakirjoissa. Eli nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä ja rakkauden opettelusta lienee osin kyse. Toivon kuitenkin, ettei tallien elämä olisi ihan noin raadollista, vaikka kokeneilta ratsastajakavereiltani olen hieman muutas kuullutkin.

Alma kirjoitti 16.02.2007 - 19:03

Luin yläasteikäisenä Mervi & Merja Jalon hevoskirjoja, ei aavistustakaan miksi. En ole eläissäni ratsastanut ja talleilla olen käynyt kai pari kertaa, nekin kerrat sattumalta. Muutaman muistan lukeneeni, ennenkuin ne alkoivat toistaa itseään. Olisi siis ehdottomasti tarvittu jokin yhtymäkohta todellisuuteen tai edes haaveisiin.

Tuima kirjoitti 16.02.2007 - 19:57

Olen miettinyt lukevatko ainoastaan ratsastusta harrastavat tytöt hevoskirjoja. En tiedä. Mutta kieltämättä hevoshehkutuksen ymmärtääkseen täytyy olla hevoshullu itsekin. Ei oikein riitä, että pitää hevosia uljaina eläiminä.

Arkiterapeutti Kops kirjoitti 17.02.2007 - 05:35

Mielenkiintoinen postaus! En ole koskaan lukenut yhtään hevoskirjaa enkä tunne henkilökohtaisesti yhtään hevosta:) Sellaisia ihmisiä tunnen jotka rakastavat heppoja ja yhden tytön joka ratsastaa ponilla. Joskus menneisyydessä olen kuullut väitteen että ratsastusta harrastavia nuoria simputetaan ja haukutaan talleilla, mutta he kestävät sen koska veto hevosharrastukseen on niin voimakas. Onkohan tuossa perää? Kuulostaa kauhealta.

Tuima kirjoitti 17.02.2007 - 12:47

Ainakin juuri lukemassani on nimenomaan nimittelyä ja kiusaamista osin ulkonäkönsä vuoksi, jota päähenkilö joutuu kestämään. Simputusta ei ole.

Celia kirjoitti 17.02.2007 - 15:11

Tunnen muutaman hepan nimeltä, samoin joitakin heppakirjailijoita, mutta en osaa kyllä sanoa, vastaavatko heppakirjailijoiden ihmiskuvaukset totuutta vai ovatko heppakirjailijat vain päättäneet maksimoida taloudellisen hyödyn luomalla heppakirjakaavan, jota varioimalla voidaan pyöräyttää kirja vuodessa, pari parhaassa. Samanlaista viihdekirjallisuuden ryöstöviljelyä on havaittavissa muillakin saroilla. Ensimmäisiä tuntemiani nuortenkirjallisuuden ryöstöviljelijöitä on Enid Blyton.

Heppakirjat on suunnattu tytöille ja edustavat mielestäni nuortenkirjallisuuden saippuasarjaa. Pojille kai on kirjoitettu heille sopivaa kevyempää kamaa. Onneksi on myös enemmän todentuntuisia kirjoja.

Tai mistä minä tiedän, ehkä ponitalleilla taistellaan kynnet verillä suosiosta, kunniasta ja maineesta. Sen siitä saa, kun jättää keskenkasvuiset tappelemaan keskenään. Tai jos aikuisetkin ovat jääneet henkisesti keskenkasvuisiksi eivätkä osaa oikeaa ihmisenä olemisen taitoa, kirkasotsaista, jaloa, ihmisläheistä, rakastavaa ja hellää.....!

Tuima kirjoitti 17.02.2007 - 21:52

Jotkut kirjailijat saattavat julkaista kolme neljäkin kirjaa vuodessa :) Mutta heppakirjat ovat äärettömän suosittuja tyttöjen joukossa, samoin sarjakirjat ylipäänsä. Sarjakirjoissa tulevat henkilöt tutuiksi, niitä ilmeisesti seuraa kuin kavereitaan. Joten kyllä heppakirjailijat kirjojaan ihan tarpeeseen kirjoittavat.

Kiinnostavaahan tämä paneutuminen on, heppakirjat ovat osa tyttökirjallisuutta ja siksi aiheeseen kannattaa paneutua.