|
|||
 |
|
||
|
27.09.2006 - 22:40
Edellisessä kirjoituksessani kirjaamani keski-ikäisyyden merkkien tarkkailu alkoi käsilaukusta. Sain lahjaksi lyhythihnaisen käsilaukun enkä voinutkaan tapani mukaan roikottaa sitä olkapäällä. Sitten näin kuvajaiseni bussipysäkin lasiseinässä laukku kyynärvarressa killuen ja tajusin näyttäväni äidiltäni. Jos alkaa muistuttaa keski-iän ohittanutta äitiään, tulee mieleen kaikkea kummaa. Kuten esimerkiksi mitä keski-ikäisyys tuntuu.
Oikeasti en tiedä miltä keski-ikäisenä olemisen kuuluisi tuntua. Vielä teininä kaikki aikuiset olivat minusta samaa kastia. Ne, joilla oli lapsia tai olivat reilusti yli kaksikymppisiä, olivat minusta aikuisia. Toiset ehkä vanhempia kuin toiset, mutta kaikki he kuuluivat salaperäiseen ja kaikkivoimaiseen aikuisten sakkiin. Vanhemmilla aikuisilla naisilla oli tiukka permanentti, toisilla jopa jakkupuku eikä niistä kukaan hävennyt pukeutua suhisevaan tuulipukuun. Jaottelin ihmiset lapsiin, nuoriin, aikuisiin ja vanhuksiin. Sama jaotus taitaa pyöriä mielessäni edelleen eikä keski-ikäisyys niin luontevasti istu siihen mukaan. Tiedän kyllä miltä keski-ikäisyys noin yleisesti näyttää. Ryppyjä tulee yhä nopeampaa tahtia, leukapielet veltostuvat, keho rapistuu, valvominen rasittaa enemmän kuin ennen, askel lyhenee, hiukset ohenevat ja harmaantuvat. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Itsestään selviä ulkoisia merkkejä, kaikille tuttuja. Mutta mitä siellä keski-ikäisyyden kuoren sisällä on, millainen ihminen siellä asustaa? Siihen ihmiseen ei enää voikaan iskeä keski-ikäisyys-leimoja, siellä asustaa yksilö. Yksilö, jossa kaikki iät ovat jollain tavalla mukana, limittäin, lomittain, piilossa ja näkyvissä, esiin pulpahdellen ja välillä unhoon painuen. Näkökulmasta riippuen se on lohdullista tai rasittavaa. En ollut ajatellut kriteereitäni meemiksi, mutta niinpä vain jotkut nappasivat sen omien pohdintojensa alustaksi. Onkin kiinnostavaa lukea miten muut keski-ikäisyyttä luonnehtivat. Tekisikö joku vaihtoehtoisen listan? Muutama kirjoittaja ja kommentoija ei tiennyt Van Morrisonia (Miehen mukaan onnekseen). Nuorena tiesin Morrisonin nimeltä, mutta en ollut kiinnostunut hänen musiikistaan. Vähitellen miehen yrmy laulutapa ja musiikki on alkanut viehättää. Ehkä Morrisonin musiikki sopiikin paremmin aikuiselle naiselle, joka ei jaksa poikabändejä eikä siirappia. Karhean omaperäisessä äänessä on jotain kovin aidon tuntuista. Hyvässä vedossa Van Morrison on esimerkiksi esittäessään irlantilaisbändi Chieftainsin kanssa kappaletta Star of the County Down levyltä Irish Heartbeat (1988).
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
kyselit, miltä keski-ikäisyyden pitäisi tuntua. minun keski-ikäni tuntuu hyvältä. nuorena halusin aina olla vanhempi kuin olin, ehkä siksi, että nuoruudessa oli niin paljon ahdistusta.
nyt olen melko sopivan ikäinen, mielestäni (vähän alle 50). kroppa on sanonut yhteistyösopimustaan irti parin vuoden ajan, mutta suostuu silti vielä toimittelemaan tehtäväänsä. mieli on käynyt syvässä kuopassa, mutta kiipeää nyt rinnettä ylös hitaasti, vakaasti.
miksi kaikista vaivoista huolimatta tuntuu hyvältä? siksi, että olen henkisesti vapaampi kuin koskaan ennen, seison omilla jaloillani, tiedän mitä haluan ja pystyn toimimaan sen eteen. uskallan olla tarvittaessa erilainen, eri mieltä, sanoa ei. uskallan kokeilla fyysisiä rajojani ja hyväksyn myös sen, että kaikki ei enää ole mahdollista.
vastapainona en enää ole aivan ehdoton. pystyn hyväksymään ja sietämään erilaisuutta paremmin ja ymmärtämään toisen ihmisen rajoituksia. huomaan olevani paljon suvaitsevampi kuin aiemmin.
minun on helpompi olla ja antaa toistenkin olla sellaisia kuin ovat. tältä minun keski-ikäni tällä hetkellä tuntuu. siinä ei ole vielä vanhuuden pelkoja ja luovuttamista.
Mutta mitä ns. käsilaukkuun tulee, niin sitä pitää pitää kädessä ja heilutella energisesti edestakaisin, se näyttää nuorekkaalta. Olallekin lyhythihnaisen laukun saa, jos hihna ei nyt ihan 20-senttinen ole.
Tavoitteet ovat erilaiset kuin kaksikymppisenä tai kolmikymppisenä. Siitä olen iloinen.
Keski-ikä on hyvä ikä, kroppa tottelee vielä ja järki juoksee, mieli on välillä kuin teinitytöllä, kunnes katsahtaa peiliin, valkenee se armoton totuus siinä vaiheessa, mutta enää ei tarvi päteä joka asiassa, ei niin välittää toisten mielipiteistä, vaan voi olla vahvasti ja reilusti hieman ylipainoinen, allit ja posket maan vetovoimasta johtuen vähän roikkuen ja jos unohtaa jotain voi huoletta syyttää ikäänsä..
Kaiken kaikkiaan mukavaa aikaa, nauttikaamme =D
Titta, ikää voi aina syyttää :) Peilin totuus on sellainen, ettei sitä aamuisin juuri viitsi vilkuilla. Toisaalta taas asiaan suhtautuu suurimmaksi osaksi sangen rauhallisesti.
tästä päreestäsi, se on antanut ainakin minulle jälleen ajattelemisen aihetta ja kirvoittanut hyviä kommentteja ja monenlaisia näkökohtia aiheesta.
keski-ikäiset rules ;P
Aurinkoon sanoi jo kaiken oleellisen sisäisen keski-ikäistymisestä, samoja asoita jotka itsekin tunnistan silloin kun jaksan positiivinen olla.
Mutta tässä vielä muutama pinnallinen huomio:
- Aina kun alkaa muistella jotakin, huomaa että siitä on kulunut 20-30 vuotta
- Suurin osa rockista/popista yms. kevyestä musiikista, jota haluaa kuunnella, on peräisin 70-luvulta (tai vaihtoehtoiseti 80-luvulta, jos on sen ajan nuori)
- Samaistuu Pokka pitää Hyasinttiin.