Olen viime vuosinä vältellyt uudenvuodenlupauksien tekemistä, koska pitämättähän niillä on tapana on jäädä. Siksipä en lupaakaan aloittaa tiukkaa kuntoilukuuria heti huomenna enkä opettelevani uutta kieltä (vanhoissakin olisi ihan tarpeeksi kertaamista eli mitenkäs se latinan rakastaa taas taipuikaan preesensissä ranskan aimer'stä nyt puhumattakaan). Kahvia tosin ei kai tarvitsisi joka päivä juoda.
Mutta voisin tietenkin lukea lukemattomien klassikoitteni listalta vähintään yhden kirjan. Täksikin vuodeksi sitä suunnittelin, mutta kesällä hurahdin listaltani puuttuvaan James Joycen Odysseukseen, joten eiköhän klassikkovalinnan muutos ole ymmärrettävä. Olen vieläkin aika ällistynyt siitä, että sain kirjan luettua. Mutta kirja kannatti kahlata läpi, kyllä vain.
Olen suunnitellut myös klassikkokuukautta, jolloin lukisin vain vanhoja klassikoita - tai sellaisina pitämiäni. Tämä ei kuitenkaan ole uudenvuodenlupaus, vaan alustava suunnitelma. Uusista kirjoista kun on niin kovin vaikea pitää sormiaan irti... Klassikkoehdotuksia otan kyllä vastaan. Sitä miettiessä haluan toivottaa kaikille tasapuolisesti
Onnea ja iloa uudelle vuodelle!
Perunapää Marian studiosta
Hyvää uutta vuotta !
Vanhempi kirjallisuus tuntui kirjoittavan elämästä, ihmisistä. Nämä nykyiset kirjoittavat kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen keinoista. Ja minua alkaa jo kyllästyttää. Siitä kai tuo ajatus, että palaan 1800-luvulle. Hyllyssä odottaisi vaikkapa George Eliotin Silas Marner.
Niin, George Eliot, minulle aivan lukematon klassikkokirjailija, pitäisikin tarttua hänen teoksiinsa tai ainakin yhteen.
Mutta ellet tosiaan ole lukenut Eliotia, niin lue ihmeessä Middlemarch. Tv-sarjan olet varmaan sentään nähnyt.
Olen nyt itse jotenkin "juuttunut" Camus'n tuotantoon, viime kesän jäljiltä. Luen hänen kirjojaan yhä selailemalla uudestaan ja uudestaan luvun sieltä ja täältä, kun hän osaa laittaa sanansa niin tarkkaan sekä niukasti, ja nautin kovasti siitä tällä hetkellä.
Onhan noita muitakin kyllä, pitääpä funtsailla mihin tarttuisi...;)
Don Quijotesta voi hyvin lukea vain sen ekan, toinen osa on "väsyneempi" ja mikäli olen ymmärtänyt oikein Cervantes kirjoitti sen osan "koska haluttiin lisää". Ja voi olla että muistakin syistä.
Camus on hyvä.
Tuo pituuksien tuskailu tuli minullekin tänään vastaan, kun kirjakaupassa oli niin monta kiinnostavaa, mutta melko valtavaa opusta. Lyhyitä klassikkoja siis; miten olisi Kafkan novellit, niistä näkyy painetun juuri uusi siisti pokkaripainos. Se houkutti tänään aika vahvasti, mutta vielä en tarttunut.
Ari, huuh, toivottavasti et pety lukemisiin!
Tuosta Don Quijotista/Cerventesta tuli kerran dokumentti ja siinä todellakin vaadittiin häntä kirjoittamaan toinen teos ensimmäisen menestyksen perään jota hän ei olisi halunnut enää kirjoittaa. Väitettiin että joku muu olisi kirjoittanut sen Cervanten nimellä.
Se on oiva teos, hauska. Varsinaista kesälukemista :)
Wounded Kneetä en halua lukea, sen verran olen sitä pyöritellyt, että liian ahdistavalta lukemiselta tuntuu.
Saitko mitään noista lomalla luettua?