Ikkunan takana harmaa sinistyy, lumettoman maan vihreää täplittää lehtien ruskeus. Kaduilla ei kulje tummaksi topattuja hahmoja harventunut karva kauluksessaan, radiossa ei puhu huolestunut ääni. Pommilintu ei pudota munia vatsastaan. Voin kääntää lamppuni kohti taivasta, piirtää iltaan kuvia, väläyttää terveiset tähtiin. Silpoutuneet raajat, pelon huuto ja lumessa ryömivä mies ovat vain värisevää kuvaa, säleiksi revennyt kuusi mennyttä. Tykin jyske on  ruudun äänivirta, voin kääntää pääni ja kanavaa, voin pitää sinisen sinisenä, valkoisen valkoisena.


       *****************************************************************


Runotorstain haasteena on sininen ja valkoinen.