Pihalla on tänä kesänä ollut valokuvaukseen suostuvia heinäsirkkoja. Se on minusta hämmentävää. Yleensä sirkat ovat loikkineet vinhoilla loikilla näkymättömiin, kun niitä on lähestynyt. Nyt olen bongannut muutamia, jotka ovat jääneet rauhallisesti odottamaan, että niitä tiiraileva iso otus olisi ottanut tarpeeksi kuvia.



Tämänpäivänen sirkka otti sateen jälkeen aurinkokylpyjä kukkapenkissä. Aikani kuvattuani se kääntyi ja esitteli toisen kylkensä. Välillä se ojenteli hieman raajojaan ja puristeli lehden reunaa.



Lopulta heinäsirkka kääntyi uudestaan, tarttui pudonneeseen kukan terälehteen ja loi minuun tympääntyneen katseen, joka selvästi ilmoitti että sopisi häipyä. Sillä olisi nyt yksityisempia hommia mielessä.