|
|||
 |
|
||
|
28.07.2008 - 19:51
Pipipää Pipipää on jättiläinen. Pipipää on suuren suuri. Ihminen on häntä kaksitoista metriä lyhyempi. Hänellä on vihreä haksahtavannäköinen pusero, hassahtavat siniset housut, ja musta hattu. Hän on luonteeltaan vähän tyhmä. Kun hänen hakea sulka, ja kiinnittää se hattuunsa. Niin hämpä ottikin strutsin ja kiinti sen hattuunsa. Pipipään koti on suuri vuori. Naapuri keijut eivät pidä hänestä. Hänen tyhmyys haittaa aina. Ja minähän jo sanoin että hän on tyhmä. Tuima III lk, arvosana 6. Pipipään muutto Eräänä päivänä Pipipää päätti muuttaa. Hän lähti heti. Kun Pipipää oli kulkenut kolmetuhattaviisisataakuusikymmentäkaksimiljoonaa kilometriä hän saapui jättikylään. ”Tahdon, hm, talon ei öö yy ää, niin tahdon vuoren asunnoksi, juupa-juu,” Pipipää sanoi miehelle. Mies tahtoi 3999 pesoa vuoresta. Pipää katsoi katsoi jourassaan olevia rahoja, niitä oli vain 3 pesoa. Suuri karvainen kyynel tipati poskelta puserolle. ”No niin otetaan sitten 3 pesoa,” heltyi mies, jonka kävi sääliksi Pipipäätä. Hän ojensi rahat. Onnellisena Pipipää kantoi huonekalut vuoreen. Tällaiselta huone näytti: oven vasemla puolella oli kulunut piironki kuvineen kaikkineen, oikealla puolella naulakko, ovea vastapäätä sänky, toisella seinunällä sohva ja sen edessä sohvapöytä, ja toisella seinällä kirjahylly. Huone oli hyvin sievä. Pipipää piti huoneesta. Tuima III lk, arvosanan 7- miinusmerkki on pitkä ja piirretty vahvemmalla vedolla kuin numero.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Toivottavasti tyttäresi säästää omia tarinoitaan, olen huomannut omistani, että heistä oli hauskaa viikonloppuna kuunnella, kun luin näitä vanhoja sepustuksiani.
Pikkusysterini aikanaan pelasti muuataman kouluaineeni, mutta palautti ne ja heitin muuttojen yhteydessä pois. Sen sijaan runovihkoni ja teini-iän päiväkirjani hän palautti vasta muutama vuosi sitten, joten ne säilyivät tuholta. Onneksi on uteliaita pikkusiskoja edes.
Sirokko, onneksi runovihot ja päiväkirjat säästyivät, ne ovat kuitenkin tärkeämpiä.
Mariar, kiitos :)
"haksahtavannäköinen", miten hieno ilmaisu!
Tuossa on paljon kaikkea sellaista, mitä itsekin haluaisi osata ja uskaltaa tehdä, mutta joka noin aidosti onnistuu vain lapselta.
Alkoi oikein harmittaa, etten ole säästänyt omia lapsuuden kirjoitelmiani.
Harmi, ettei sinun aineitasi ole säilynyt, niihin olisit voinut peilata nykyistä kirjoittajatyyliäsi. Mutta toivottavasti säästät omien lastesi kirjoitukset!
Minäkin pidin nykylukemalta haksahtavannäköisestä.
Opettajako ei ole osannut arvostaa absurdimia ja sanoilla hulluttelua vai koululaitoksen sääntökirjassako on lukenut: "viisi kuudesosaa aineen arvosanasta muodostuu oikeinkirjoitussääntöjen noudattamisesta ja hyvästä käsialasta."?
Oma kolmasluokkalainen kirjoitti tässä taannoin aivan uskomattoman hienon aineen, jossa oli metamorfoosia ja yliluonnollisia aineksia. Opettajan sanallinen kommentti kuului: "No, olihan tarina."
Että jatketaan tätä lasten rohkaisemista edelleen...
Koko keskikoulun ja lukion minulla oli sama suomen opettaja, josta minulla on vain hyviä ja lämpimiä muistoja. Eikä sillä mitään tekemistä omien numeroitteni kanssa, kieliopissa olin surkimus.