Rakas päiväkirja,

tuuli on hieno asia. Sen turvin voi istuskella mummolieris päässä vaahteran varjossa, sulatella kesäkeittoa, lueskella, juoda kahvia, kuvailla muksuja ja voikukkia eikä auringon paahde nosta hikeä otsalle eikä ryömi aurinkorasvan alle.

Jalkapallokin on hieno asia. Jännittäviä pelejä ja pelaajien bongausta. Mutta olen kahden pelin jälkeen hämmentynyt. Pitäisikö huolestua, jos kentän komeimmat miehet ovatkin erotuomareita? Pelaajista on löytynyt vasta yksi uusi seurattava, mutta matemaattisesti ajatellen se voi helpottaa asioita. Jos jokaisesta neljästä lohkosta bongaa vain yhden uuden seurattavan ja vanhoista suosikeista osa ei ole päässyt kisoihin karsiutumisen tai loukkaantumisen takia, niin hyvässä lykyssä seurattavia on rutkasti alle kymmenen. Silloin kuvien etsiminen komeimmat pelaajat -listalle helpottuu kummasti ja mikä parasta – tai itse asiassa tylsintä – voi katsella kokonaisia otteluita joutumatta hihkumaan yhdellekään pelaajalle. Toisaalta se jättää tilaa erotuomarin kannustukselle. Ja pelin seuraamiselle.

Ai niin, veikkaan voittajaksi Espanjaa tai Portugalia.