|
|
|||
|
06.05.2006 - 21:27
Naiset rakastavat vaatteita, naisista on ihanaa kierrellä vaatekaupoissa, naiset haluavat aina tyypittää uudet vaatepuodit ja naiset ovat jatkuvasti kiinnostuneita muodista. Olen omituinen nainen. Kyllä minä vaatteista pidän ja olen niistä kohtuullisen kiinnostunutkin, mutta en erityisemmin pidä vaatekaupoissa kiertelystä, uusiin vaatekauppoihin ajaudun siinä vaiheessa kun ne ovat kaupunkikuvaan vakiintuneita puoteja ja naistenlehtien muotisivujen yli yleensä harpon. Jos jään katselemaan niitä, minussa herää vastustamaton halu kirjoittaa kirpeitä yleisönosastokirjeitä lehden toimitukseen ja kyseenalaistaa muotitoimittajien naiskäsitys. Koska en osaa kirjoittaa älyllisen pisteliäästi, en kirjoita toimitukseen enkä selaile muotiliitteitä.
En pidä vaatteiden sovittelusta ja siksi ostan suurimman osan vaatteistani sovittamatta. Muistan jo lapsuudesta miten valitin ja ruikutin vaateostoksilla, mikään ei kelvannut eikä mitään ostettu. Kauppakierrokset olivat hermojaraastavia kokemuksia äidille ja tyttärelle. Seuraavana päivänä äitini yleensä palasi liikkeeseen ja osti nyrpistellen koettelemani vaatteen. Kotona minä olin sitten uuteen ostokseen täysin tyytyväinen. Nykyisin kun äitini ei enää osta vaatteitani, saan olla iloinen, että minulla ylipäänsä on sopivaa ja lähes asiallisen näköistä päällepantavaa. Kyllä minä haaveilen siitä, että minulla olisi vaatekaappi täynnä ihania toisiinsa sopivia ja sointuvia vaatteita, kenkähylly täynnä erilaisia vaatteisiin sopivia jalkineita ja asustehyllyillä mitä merkillisimpiä ja hassuimpia – mutta edelleen vaatteisiin sopivia – laukkuja ja huiveja. Saavuttaakseni haaveeni minun pitäisi alkaa nauttia shoppailemisesta, nimenomaan nauttia. Kun pääsen irralleni vaatekauppaan olen nopea teho-ostaja, ostan paljon kerralla, koska sitten ei tarvitse vähään aikaan kaupoilla käydä. Ymmärrettävästi en välty virheostoksilta. Nauttimisen lisäksi pitäisi olla paljon rahaa, mukavat kengät, sopiva sää, hyvää seuraa, viihtyisiä kahviloita, varma maku ja vaatehuone. Olen omituinen nainen. En edes omista korkokenkiä.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Toivottavasti kesästä tulee pitkä ja lämmin.
Ei minullakaan ole korkokenkiä.
Ihan tavallista:)
Silloin kun olin nuorempi ja hoikempi ja muutenkin menevämpi ja huolettomampi, käytin melkoisesti aikaa kaupoissa. En ostanut paljon, mutta viihdyin tavaroiden parissa. Nykyään kauppareissut ovat lyhyehköjä katsantokierroksia ja sitten - toivon mukaan - jonnekin virvokkeelle ja leivokselle tai syömään. Nykyään miltei paras osa koko jutusta. Mutta asiat saattaisivat toisin, jos olisin samassa asemassa kuin ennen, silloin nuorempana... mutta näin on miltei parempi.
Ja yöpaidaksi muutakin kuin flanelliteltta, tai paksu pyjama.
Saahan niitäkin marketista nopsasti, eikö?
Tienpäällä, tosinainen (!) käyttää sellaisia kenkiä ja yöpaitoja kuin hänestä itsestään mukavimmalta ja parhaalta tuntuu. Harva mies on kävellyt korkokengillä eikä siksi tiedä millaista se voi olla. Korkokenkiin olisi pitänyt totutella jo hyvin nuorena, jotta niitä voisi käyttää. Olen aina arvostanut kengissä mukavuutta. Ihan niin kuin miehet.
Minullakaan ei ole korkokenkiä. Kengissäni ei s a a olla neljää senttiä korkeampia korkoja. En halua itselleni vaivaisenluita tai selkävaivoja vain sen vuoksi, että miehet tykkäävät korkokengistä naisten jaloissa. - Pukekoot itse jalkaansa stilettikorot, jos ne kerran ovat niin seksikkäät.
Ja yöpaidastani en luovu talvipakkasella, en vaihda sitä muuhun kuin silkkipyjamaan. - Koska sellaista ei ole tullut lahjaksi, ostan edelleenkin nansoja ja marimekkoja, puhdasta puuvillaa.
Saan jonkinlaisen shoppailupureman muutaman vuoden välein. Viime kesälomalla oli viimeisin kunnon shoppailusessio. Silloin hankin muutaman päivän aikana vaateita, asusteita, kenkiä, laukkuja, pleisereitä ym. Rahaa meni, kaapit täyttyivät ja minulla oli hauskaa. Suosittelen :)
Ajattelin vain, että hauska sattuma.
http://kemppinen.blogspot.com/2006/05/rautakauppa.html
Minäkään en omista korkokenkiä, ja vähänkään korotetuista juhlakengistä saan jalkani tai selkäni kipeäksi. Korvareikäni ovat ummessa, kun olen unohtanut käyttää korvarenkaita, kaulakoruni ovat hukuksissa ja suuri osa vaatteistani menettänyt parhaan teränsä konepesussa. Kenellä on aikaa hinkata vaatteita käsin?
Kaksoseni ovat tosiaan vasta puolitoistavuotiaita, mutta jo nyt näkee, ettei Lahja ole tullut ainakaan minuun näissä asioissa. Lahja hamstraa kaikki korut ylleen, syö siististi ja saattaa vaatia paidanvaihtoa, jos paidassa on tahra. Hän saattaa myös loukkaantua, jos siskolle puetaan hänen mielestään sievemmät vaatteet kuin hänelle itselleen.
Rauha puolestaan sottaa millä vain, missä vain, ja koruillakin hän lähinnä leikkii. Vaatteista hän etsii tunnistettavia kuvioita, muuten hänelle on samantekevää, mitä on yllä (riisuuntuminen on kivaa). Aivan kuten minä, jolle symboliikka taitaa olla kauneuden ylin muoto!
Minulla on monensortin vaatteita, kun en ole koskaan jaksanut edustaa vain tiettyä 'tyyliä' - vai onko se sitten tyylittömyyttä.. ;o) Pukeudun mielialan mukaan.
Marilyn-korkkarit ovat tosin vaativat: pakko ne juhlissakin potkaista jalasta pöydän alle toviksi, sen verran lujille niissä jalat joutuvat. Mutta sääret saavat niissä kyllä uuden linjan! Blogistaniassahan on parikin kenkäfriikkiä! Oih, niillä sivuilla voi kauneutta käydä ihailemassa!
Tuulisuoja, kauniita ovat monet korkokengät, mutta kenen niillä oletetaan kävelevän?