Heinäpellon yllä on helteen ja sirityksen väreily. Sänki rusahtelee saappaan alla ja sukka on tumppaantunut varpaisiin. Hiki kirvelee kuivien heinien raapimia käsivarsia, hiukset valuvat mummolta tuoksuvan huivin alta. Pellon reunasta astun kiville, laskeudun hitaasti kohti viileää. Joki on kutistunut ruskeana uomansa keskelle. Heinän ja kahvin tuoksu jää taakse, mutainen haisu on viileä ja omituinen. Joen töyräät nousevat edessäni ja takanani, peittävät ladon rakoisen seinän ja heinäseipäiden varjoon hakeutuneiden puheet. Joen hidas ääni sulautuu sirkkojen siritykseen.
      Seison rajalla. Jalat painuvat mutaan, vesi painaa kumisaappaita ihoon kiinni. Vastapäisen töyrään takana on katinkultaa ja tuntemattomia teitä, vieraita metsiä ja kyliä saman helteen alla. Ruudullinen paita lepattaa, levitän käteni ylös, käännän kämmeneni. Hetken kaikki on siinä.
      Töyräs mataloituu askelteni alla, ruskeaan viileyteen sekoittuu kuumuutta, hyönteisten surina ja laiskojen sanojen kaiut peittävät joen.