Tämä on sadas kirjoitukseni. Hämmentävä luku, kun alun perin mietin jaksanko kirjoittaa edes pari kuukautta. Ensimmäisessä kirjoituksessani listasin lukemattomia klassikoita. Olisi ollut hienoa, jos tässä sadannessa olisin voinut kertoa lukeneeni listaltani jonkun teoksen. Mutta lukemattomat ovat edelleen lukematta.

Sen sijaan kiitän teitä, hyvät lukijat ja kommentoijat! Kommenttejanne on ilo lukea ja tunnustan auliisti, että niiden vuoksi blogin pitäminen on osoittautunut erittäin mukavaksi. Kiitokseksi siitä tarjoan teille lempieläimelleni omistetun runon.

                                Lehmä, se katsoo niin kuin geisha
                                niityllä vihreissä verkkareissa.

                                Ruohoa riittää: niityt ja haat!

                                Ravista lehmää niin voitakin saat.
                                        Juice Leskinen, Lehmä. Räkä ja roiskis, 1992.

         70912.jpg
            Kuva täältä.