Polvesta polveen kannamme toisiamme mukanamme. Hymyn heijastuksia, samoja äänen painoja, silmien väriä, tapaa kävellä ja vanheta. Mainio näkökulma teemaan. Tykkäsin kovasti tästä
Mielenkiintoinen runo. Olen miettynyt, mitä itsessäni on ainutkertaista, sellaista joka ei koskaan ole aiemmissa sukupolvissa jo näyttäytynyt. Ovatko ainutkertaista lopulta vain ajan luomat puitteet?
Tuima kirjoitti 15.03.2008 - 08:54
Utuinen, tai meissä näkyy välähdyksiä, pikku piirteitä menneistä polvista.
Kari, ainutlaatuisuus on mielenkiintoinen käsite. Olemme oman perimämme ja aikamme tuotteita, oman sukupolvemme edustajia. Silti jokainen meistä yksilönä on ainutlaatuinen. Osa ketjua, mutta jos vaihdetaan kuvaa, niin ei sukupolvien helminauhassa ole kahta täsmälleen samanlaista helmeä.
Hyvä runo, Tuima, ja aihe mietityttää. Luulemme olevamme ainutkertaisia yksilöitä, mutta olemme juuri näitä ketjun osia. On aika huimaa huomata olevansa naissukupolvien ketjussa se lenkki, joka seuraavaksi irtoaa ajasta iäisyyteen.
Tuima kirjoitti 15.03.2008 - 10:59
Ketjun osinakin meissä on oma yksilöllisyys. Yksilöllisyyttä korostamme, mutta usein unohdamme sen ketjun.
Lyhyessä runossasi oli paljon ajateltavaa. Tuo "ketjusta irrallaan/ketjun osa" kolahti tänne erityisesti. Se ikäänkuin aukaisi sukupolviajattelun, tosi hienosti.
Tuima kirjoitti 15.03.2008 - 15:01
Sahrami, ehkä se on noin.
Katili, hyvä jos antoi ajateltavaa. Jotenkin noin minä sukupolviajattelun näen.
Sinun runossasi esitetään tiivistettynä se, mitä omassani kuvaan pidemmin. Hauska löytää samojen asioiden kanssa pohdiskelevia!
Tuima kirjoitti 15.03.2008 - 19:39
Niin onkin :) Kävin lukemassa juuri ja pidin kovasti runostasi.
sirokko kirjoitti 15.03.2008 - 20:11
Tämä minullekin tuli ensimmäisenä mieleen kun heijastushaastetta aloin miettiä. Sukututkimuksen yhteydessä on tullut ketjutus tutuksi, jokainenhan tuo ketjuun jotain uutta tullessaan, eikö ihmisen evoluutio perustukin juuri siihen. Samalla jokainen myös heijastaa itsestään siihen kertynyttä perimää, oli se sitten itse kerättyä tai sukupolvien perua, jatkuvuutta siis. 'Valaisevat ja jättävät varjoja', siinä se, niin tiivistettynä ettei siihen ole mitään lisättävää, rupeankin miettimään uutta teemaa.
Tuima kirjoitti 15.03.2008 - 20:54
Tartu aiheeseen vain, Sirokko! Poplarkin kirjoitti samasta aiheesta ja hienosti kirjoittikin. Se on aivan erilainen kuin minun, joten erilaisia näkökumia ja tapoja kertoa aiheeseen kyllä löytyy :)
Hassusti teksti synnyttää ajatuksia. Syystä tai toisesta nuo sanasi toivat mieleen kaikkien sinisilmäisten olevan sukua toisilleen ja lähtöisin yhdestä ainoasta ihmisestä... sen lisäksi että olemme kaikki lähtöisin yhdestä ainoasta naisesta... geenitutkimuskin on aika runollista.
Kiteytitpä ihmisen historian muutamaan riviin. Niissä on kaikki tiivistettynä. "Läpäisemätön itse" taitaa olla vain kunkin ajatuksissa, hyvin sanoit sen olevan näennäisyyttä.
Tuima kirjoitti 01.04.2008 - 08:52
Niinhän se onkin ja juuri siihen yritin viitata: ajattelemme olevamme läpäisemättömiä, mutta se on vain pintaa, näennäisyyttä.
Perunapää 
Kari, ainutlaatuisuus on mielenkiintoinen käsite. Olemme oman perimämme ja aikamme tuotteita, oman sukupolvemme edustajia. Silti jokainen meistä yksilönä on ainutlaatuinen. Osa ketjua, mutta jos vaihdetaan kuvaa, niin ei sukupolvien helminauhassa ole kahta täsmälleen samanlaista helmeä.
Katili, hyvä jos antoi ajateltavaa. Jotenkin noin minä sukupolviajattelun näen.